POLKUPYÖRÄMATKA TUKHOLMASTA NORJAAN JA SUOMEN TORNIOON

29.5.2012

Kaunis kesäpäivä, voisiko sanoa Etelä-Ruotsissa. Voisiko sanoa noin? Ainakin tuntuu, kun ollaan etelämpänä kuin Suomi. Vai onko vasta Skånen maakunta Ruotsin kauneinta maaseutua?

Viking Line ankkuroitui Tukholman satamaan aamukuudelta. Sain hetikohta hyvässä valossa kaupungista edustavan valokuvan. Sataman pyörätiellä on aamun menoliikenne täydessä vauhdissa. Paljon oli menijöitä. Pyöränavigaatorini osoittautui päivän kuluessa mainioksi apuvälineeksi karttojen sijaan.

Aluksi aamulla pyörin pari kertaa ympyrää n. 5 km, koska navigaattori neuvoi toistamisiin takaisin satamaan ja opasti nousemaan laivaan kohti Maarianhaminaa! Olikohan siinä vielä Suomen kartta päällä? Vaihdettuani reitityksestä ’vältä maanteitä’ pois, niin homma alkoi pelittää.

Tukholman ympäristön taajaan asuttu lähiseutu oli viehättävää pikkukaupunkien tai niin kuin meillä kotosuomessa on lähiöt eli esikaupungit. Täällä vaan on kaikki suurempaa. Vaurasta omakotitalojen puutalomiljöötä oli reitin varrella paljon. Kyllähän sellaista ympäristöä kelpaa katsella ennemmin kuin kerrostalojen keskellä.

Södertäjljen jälkeen matkasin yhä lännemmäksi. Maisemat olivat maaseutua. Kumpuilevia peltoja, jossakin karjaa laitumella, hevosiakin. Näin harmaapäätikan. Satakielikin näppäytteli repertuaariaan.

Ruotsissa autoilijat ovat erittäin huomaavaisia. Tietä annetaan jo, kun aikoo kääntyä. Musta mersukin tööttäsi varmuuden vuoksi jo kaukaa perästäni. Ei tosiaankaan kannata luottaa liikaa, vaan koittaa vaan ajaa pientareen rajoissa.

Hostelli on asianmukainen, sain kantoapuakin 40 kg kuormalleni. Mitenkähän onnistuu oikeaan hotelliin meno?

matka 119 km

keskinopeus 15,3 km/h

nousu 1150 m

lasku 1142 m

30.5.2012

Tälle päivälle oli ominaista pitkät pätkä matkantaittoa aivan erilaisissa maisemissa. Välillä oli kuin Suomen vihreän kullan maan polkuja tallaisi. Tosin kävellyt en vasta kuin illalla Frövin pikkukaupungissa kauppareissulla hotellin lähellä.

Yksi isompi järvenselkäkin näkyi. Hjelmaren taitaa olla Ruotsin muutamasta isompien vesistöjen joukosta. Biologin silmääni jäi mietityttämään veden vihreä väri. Leväkasvu lienee rantamatalissa ongelma, eikä kerro koko totuutta, onko järvi kuormittunut maatalouden maatalouden myötä lannoitteiden huuhtoutuessa pelto-ojissa. Typpihän kohentaa leväkasvua.

No jaa, en jäänyt ihmeemmin luonto-kohteita katselemaan. Paljon vaatisi opiskelua täkäläisten lintulajien laulun tunteminen. Paljon myös ammattimaisesti lintuja harrastaneena Pohjois-Pohjanmaalla minä olen joutunut välillä vähän tunnustamaan vähäpätöisyyteni lintujen tuntijana. Se ei ole aina helppoa. Elinikäinen oppiminen pitää tässäkin asiassa kutinsa.

Rekkaliikenne oli paikoin vilkasta, ja pikkuriikkisen meinasi pelottaa. Onneksi kypäräpeilin vääntäminen paikoilleen riitti lääkkeeksi. Ennakointi auttaa, lähestyvälle ohittajalle voi antaa tietä hyvissä ajoin.

Tänäänkin kuulin pari tööttiä. Se on kyllä hyvä vain, kun uskalletaan pitää ääntä. Kyllä tuolla riittävällä varovaisuudella on turvallista ajaa polupyörällä. Ja navigaattorini opasti mainion reitin hyväkuntoisille teille. Kelpasi ajella.

matka 122 km

keskinopeus 16,2 km/h

nousu 691 m

lasku 679 m

31.5.2012

Vesisateinen päivä , josta jouduin turhan paljon menemään huonoa vilkasliikenteistä tietä. Tosin juuri navigaattorini neuvoma tie kiersi juuri tuon suman kautta. Opetellessani laitteen käyttöä osuin tietämättäni Kopparbergin kaupunkiin. Siiderimerkistään tunnettu paikkakunta sai ehkä myös minut vakiomaistajaksi. Tie kulki jopa aivan panimon vieritse. Ihan tehtaan näköinen paikka se oli.

Menetin hyviä maisemia, ja jouduin tekemään jopa 20 km pitemmän matkan. Navigaattori on mainio apulainen, kun katsoo ensin itse kartalta päivätaipaleen ennen sen ohjelmointia.

Viimeistään Taalainmaalla kumpuileva pienipiirteinen korkeuskäyrästö oli jo vaihtunut enemmän kohti laajempia harjanteita ja selänteitä. Maakuntien eli läänien maisemissa on selvät ominaistuntomerkit.

Matkustajakotiin saavuttuani ohitin jo myös hiihtokeskuksen. Siinä oli laskettelurinteen merkki. Aikamoinen olikin tähän saakka viimeisten kilometrien laskuvoittoinen osa Fredriksbergin kylälle. Hostellin pitäjä oli jonkin sortin luontomatkailuyrittäjä, mikä teema kylän miljööstä ei ollut poissa. Hiihtokeskus luo valmiit puitteet ulkoiluihmisille.

matka 140 km

keskinopeus 15,6 km/h

nousu 1313 m

lasku 1068 m

1.6.2012

Jatkuu…

Jätä kommentti